päiväkirjamerkintä (Halla) 08.01.2014

Voiko olla, että Epun jälkeläisistä olisi tulevaisuuden lupauksiksi? Tiedä häntä, mutta astustuspyyntöjä on sadellut siihen malliin, että ainakin kasvattajat kokevat rakkaan orini hyväksi isäksi. Toki Euphoriassa on reilusti kehuttavaa aina laajenevan palkintohyllyn kuin varsin herrasmiesmäisen luonteensa ansiosta. Orin astumissakin tammoissa on ollut sitä jotain, olen pitänyt siitä hyvän huolen. Maksullisia palveluita ei tältä orilta heru ilman vaatimuksia.

Lopulliseen päätökseen varsojen määrästä en ole vielä päässyt. Ehkä herra päättää sen itse. Orista varmasti riittäisi puhti jakaa vaikka sataan uuteen pikku-nappisilmään, mutta mikä on liikaa? Eppu on minulle ehdoton timantti pelkän olemassaolonsa takia, enkä halua sille tai sen tuleville varsoille käyvän surkeasti. Mielummin olen haukkana tammojen astutuspyyntöjä tutkaillessa. Minkälaiset olot tammalla on? Minkälaisiin oloihin varsa jää asumaan? Priorisoin hevosystävieni hyvinvointia; Eppukin tekisi niin.

Varsoista puheen ollen kävimme vierailemassa terhakan nelivuotiaan orivarsa-Elroyn luona viime viikolla. Eppu ja sen lapsi tulivat toimeen mainiosti. Leikit olivat ihan samanlaiset, tosin Eppu käyttäytyi aluksi muka mallikkaasti - kuten vanhemman kuuluu - kunnes riehaantui ja innostui tanssahtelemaan lapsensa kanssa pitkin lumista tarhaa. Vaihdoimme Elroyn omistajan kanssa kuulumisia ja ilmeni, että ponipoika oli päässyt pyörähtämään muutamissa kisoissa, harjoitusmielessä. Se kohautti. Epun varsat saattavat päästä samankaltaiseen kilpakäyttöön kuin isä itse. Onkohan se hyvä vai huono asia?

päiväkirjamerkintä (Halla) 04.09.2013

Syksyn mittaan viilenevän tallin ainut täysi-ikäinen oriasukki on alkanut kasvattaa talviturkkiaan! Jo nyt! Saa sitä ihmetellä, mitä kaikkea Suomen kummalliset sääolosuhteet saa hevosten fysiikassa aikaiseksi. Karvojen kasvattamisesta ja kylmään, pakkastäytteiseen talveen varustautumisessa ei olisi mitään vikaa, ellei herraparkaa joutuisi klippaamaan näin pian. Okei, okei, ei Epun karvaa ole vielä alettu nyhtämään lyhemmäksi, mutta se aika lähestyy uhkaavan nopeasti talvikarvojen kasvaessa millejä päivässä. Vaikka ori ei koskaan sano lääkintä-, kengitys- tai siistimistoimenpiteille mitään vastaan, klippaus ei ole Epun lempipuuhaa. Ori hyörii ja pyörii normaalia enemmän, irvistelee ja haukottelee suurieleisesti. Se jännittää lihaksiaan ja odottaa pistävää kipua pieleen menneen klippausyrityksen jättämästä nirhaumasta.

Minulle tulee haikea olo, kun Epun mukavuustaso laskee epämiellyttävien toimenpiteiden yhteydessä. Viime vuonna ori taisi saada ennätyksen viidentoista porkkanan syömisestä klippauksen aikana, kun halusin pitää herran tyytyväisenä ja syötin orille jatkuvasti apetta taitavan ystäväni siistiessä orin karvapöheikköä (ai, Eppuko hemmoteltu?). Minun on puolustauduttava hemmotteluväitteisiin vastaamalla, että ratsastaessa ori ei saa paljoa anteeksi. Silloin asialla on itse rouva Nipo.

Tänään tutustuimme rauhallisissa merkeissä karvanajokoneeseen, laittamatta sitä hurisemaan hurjistuneeseen sävyyn. Eppu nuuski vierasesinettä ja tökki sitä varovasti, saaden palkkiokseen palan ruisleipää. Meidän on vain tutustuttava herra Ajuriin joka päivä enemmän. Ehkä tämän klippauskauden avajaisissa Eppu on paremmin varautunut karvanleikkuukoetokseen, eikä ennen klippaushetkeä tarvitse palata kaupasta säkillinen porkkanoita mukanaan. Voi myös olla, että Eppu on seuraavan klippauksen aikana minun (ystävääni vähemmän) taidokkaissa käsissäni, eikä se tarvitse klippaajasta erillistä tukihenkilöä puskemaan sen poskia täyteen ruokaa ja paijaamaan sen kaulaa irrotettujen karvojen leijuessa ilmavirran mukana maahan.

päiväkirjamerkintä (Halla) 18.07.2013

Kenttä on kuiva kuin Saharan aavikko. Hiki palaa kulkijaan kiinni 26 asteen lämmössä. Yskittää, kun kuuma tuuli pöllyttää hiekkaa happea haukkovaan henkitorveen. Kaksi paria kavioita laahaavat hiekkakenttää pitkin. Huh. Niin kulkupeli kuin kuljettajakin on puhki kuumuuden tihkusta.

– Ei auta, kisat ovat ylihuomenna; on treenattava, totean hulluksi haukkuvalle, kentän laidalla läkähtyvälle miehelleni. Ongelma ei olisi niin suuri, jos ratsu olisi hereillä, mutta Eppu laahustaa allani etanavauhtia. Se on ennennäkemättömän hidas. Vai että vielä kuumakalle, estekenttien gebardi? Pah. Nyt Euphoria muistuttaa enemmän lahnaa kuin kissaeläintä. Se ei kiemurtele innosta, eikä hätkähdäkään nähdessä Leon kantavan esteitä paikalleen. Koetan nostaa epätoivoisesti laukan. Ori havahtuu laukka-apuihin ja siirtyy laiskaan keinuhevoslaukkaan. Ei, ei, ei. Ravia, kiitos! Ori ravaa löysästi ja yskähtää haukatessaan hiekkaa henkeensä. Äh.

Kun alkuverryttely on suoritettu yhtä hitaasti kuin kilpikonnien kilpajuoksu, siirrymme hyppäämään pieniä ristikoita. Eppu meinaa kompastua jokaisella esteellä, ja hyppyjen ajoitukset tuntuvat kadonneen toiseen universumiin.

– Ei tästä tule mitään! ärsisen muutaman esteen jälkeen, ja vien ponin takasin tarhaan.

Soitan kisajärjestäjälle suunnitelmien muutoksesta:
– Ikävä kyllä emme pääse Algin F Euphorian kanssa osallistumaan lauantain kilpailuihin…

päiväkirjamerkintä (Noka) 19.05.2013

"Eppu, älä viitsi!" kivahdin jo ties kuinka monennen kerran, kun ori yritti napata paidan helmasta kiinni. Eihän poni sitä ilkeyttään tehnyt, mutta vähän jo pelotti oman paidan puolesta. "Miten jaksatkin olla tommoinen kakara vielä", naurahdin ja kutitin Epun turpaa. Hieman tuo pelleily teki hoitamisesta hankalaa ja jouduin miettimään parasta taktiikkaa, jolla saisin etukaviot putsattua. Lopulta en kuitenkaan keksinyt muuta, kuin sitoa herra tarpeeksi lyhyellä narulla kiinni - enhän halunnut hampaiden kuvia kankkuuni. Setvin vielä jouhet ja hännästä löytyikin potentiaalinen rastan alku. Selvityssuihketta peliin ja pian koko komeus kiilsi kilpaa porottavan auringon kanssa.

Kännykkä piippasi viestin saapumisen merkiksi ja Halla ilmoitti olevansa vartissa tallilla. Kiirehdin hakemaan satulahuoneesta Epun varusteita ja sain taas hetken taiteilla, jotta sain tavarat pois herran hampaiden ulottuvilta. "Äläs yhtään yritä", toruin orin hamuillessa satulavyötä kainalostani. Asettelin satulan selkään ja pujotin vyön kiinni. Suojat sain näppärästi jalkaan, kun Eppu ei sinne yltänyt - ähäkutti. Ennen suitsien laittoa kaivoin taskustani kauan odotetun pienen herkkupalan - porkkanan - ja ori nappasikin sen ahnaasti parempiin suihin. "Senkin possu!" Pujotin kuolaimet porkkanan perässä suuhun ja Eppu laski nätisti päätä laittaessani niskaremmiä korvien ylitse. Pian poni oli valmis illan treeniin ja hörähti kuullessaan tutun auton ajavan pihaan. "Hauskaa treeniä!" huikkasin vielä, ennen kuin läksin kohti kotia.

päiväkirjamerkintä (Halla) 17.02.2012 Uusi alku

Eppu on ollut aivan mahtava hevonen niinkin pitkään, kun se minulla on nyt muutostaan viipynyt! Kymmenenvuotiaassa viikarissa riittää virtaa vaikka joka menoon, ja uuden omistajansa, eli minun, parissa herra on pärjännyt ja sijoittunut kilpailuissa kohtuullisesti. Erityisesti herra on tykästynyt uuteen karsinanaapuriinsa, Fameen, ja herroilla näyttäisi sujuvan hyvin vierekkäinen yhteiselo. Suomen viileä talvisää on myös saanut orin laittamaan jallalla koreaksi jokaisessa valmennuksessa, ja sillä on riittänyt vauhtia vaikka muille jakaa.

valmennus (Vity) 05.02.2012 120 cm esteratsastus

Viimeiselle valmennukselle olin päättänyt ottaa hieman jumppasarja treeniä niin saataisiin ponnistupaikat osumaan oikeisiin kohtiin. Verrytelyssä Eppu säpsyi vähän kaikkea mutta kun pääsitte hyppäämään pientä pystyä alkoi ori keskittyä paremmin. Muistit edelliseltä kerralta hyvin että puolipidäte ennen estettä niin sujuu, verryttelyhypyt sujui tänään todella hienosti joten siirryimme kuuden esteen jumpalle. Jokaisen esteen väli oli tarkoituksella aluksi hieman pitkä koska Eppu hyppää herkästi turhan kauaa niin näin olisi helpompaa. Tulitte aika vauhdikkaasti sisälle jumppikseen joten pari viimeistä estettä tipahti. Nostin puomit ja käskin tulla uudelleen mutta hieman rauhallisemmin. Pieni voltti ennen tehtävää hillitsi Eppua kummasti ja jumppis sujui oikein hienosti. Vielä toinen onnistunut kerta jonka jälkeen lyhensin välit ns. normaaleiksi. Nyt saitkin olla tarkkana ettei Eppu pääse ajautumaan liian lähelle esteitä, muuten menee koko homma aivan plörinäksi. Syytä huoleen ei kuitenkaan ollut, ratsastit rauhallisesti ja nätisti niin Eppukin malttoi jäädä odottamaan eikä vain säntäillyt. Ehdottomasti siisteintä ratsastusta näistä kolmesta kerrasta nähtiin tänään!

valmennus (Vity) 04.02.2012 120 cm esteratsastus

Toiselle valmennus kerralle olin kasannut verryttelyksi muutaman 60-80 senttisen ristikon ja niihin yhdistettynä sitten pienen radan pätkän kääntämisharjoituksille. Verkassa Eppu oli innokas ja jouduinkin pariin otteeseen muistuttamaan ettet jää vetämään ponia suusta. Reippaan kymmenen minuutin jälkeen tulitte ensimmäisiä hyppyjä, ne sujui ihan kivasti vaikka Eppu lähtikin pari kertaa vähän turhan kaukaa. Pieni puolipidäte ennen estettä niin tulee helpompia ja siistimpiä hyppyjä. Pari verryttelyhyppyä riitti hyvin joten pääsimme tekemään kääntämisharjoitusta. Ensiki hypättiin lävistäjällä oleva pysty, siitä suoraan kulmaan ja päädyssä täyskaarto ja sama este takaisin. Tällä aloitettiin. Eppu on ketterä poni ja käännökset sujui teillä loistavasti. Hypyt pystylle oli hyviä ja pyöreitä joten nostin sen metriseksi. Korkeus ei taaskaan teillä vaivannut, ponnistuspaikka oli tänään nähtävästi suurin ongelma mutta kotiin siitä treeniä niin paranee hypyt! Loppuun tulitte verkkaesteet, niiden jälkeen tämän kääntämisharjoituksen kahdesti ja taas verkkaesteet väärästä suunnasta. Ongelmia ei ollut vaikka esteet oli maksimikorkeudessa, loistavaa työtä!

valmennus (Vity) 03.02.2012 120 cm esteratsastus

Verryttelit maneesissa innokkaan näköistä ponioria kun itse saavuin paikalle. Verryttelyjänne seuraillen kasasin teille ensiksi keskelle maneesia pienen ristikon jota saitte hyppiä omaan tahtiinne muutaman kerran. Orilla oli kovasti imua esteille mutta sait kuitenkin hyvin pidettyä tämän ruutitynnyrin hallinnassa ja hypytkin onnistui ihan kivasti. Päivän varsinainen harjoitus olisi lähestymisian treenaaminen suhteutetulla välillä sekä pystyllä. Saitte aloittaa suhteutetulla välillä joka oli noin 80 sentin korkuinen. Eppu otti isoja ja laakeita hyppyjä ja olit itse hyvin hypyissä mukana. Väli näytti olevan hieman ahdas teille kun Eppu tuli niin kamalan pitkällä laukalla, kehotin toisella kierroksella ottamaan oria hieman kiinni ensimmäisen esteen jälkeen että hyppy toiselle onnistuisi. Heti alkoi sujumaan paremmin joten nostin esteet metriin ja lisäsin 90 senttisen pystyn harjoitukseen. Korkeus ei ollut Epulle mikään ongelma vaan hypyt oli edelleen pyöreitä ja tasapainoisia. Isommilla esteillä jäät itse herkästi sukeltamaan joten muista nousta esteiden jälkeen ylös, älä jää makaamaan ponin kaulalle!

päiväkirjamerkintä (Abigail) 01.01.2012 Haikeat hyvästit

Niin hienosti kuin meillä onkaan sujunut, on viimein aika jättää rakkaalle Euphorialle hyvästit. Feppy muuttaa pian Suomeen, uudelle innokkaalle omistajalleen. Ori on kuitenkin viimeisiäkin päiviä myöten ollut oma itsensä, eikä pahemmin letkauttanut korviansakaan lähtötoimenpiteille. Kengät kengitettävä viimeistä kertaa Englannissa, peruskunto tarkistettava, kamppeet kasattava. Minulla tulee Euphoriaa kova ikävä, mutta tiedän, että vielä joku päivä me tapaamme. Pus ja hyvästit, Feppy!
Tämä on vain mielikuvitteellinen muutto Suomeen. Euphoria pysyy yhä Ibben omistuksessa.

valmennus (Anniina) 31.12.2011 120 cm esteratsastus

Ihastuttavan oloinen, tiikerinkirjava Feppy tallusteli maneesiin innokaalta vaikuttavan ratsastajan kera. Ponista huokui energisyys, ihan kuin se olisi tiennyt pääsevänsä hyppäämään. Annoin teidän verrytellä rauhassa itsekseen kun kokosin kahta (60 cm) pystyä ja yhtä ristikkoa maneesin hiekkapohjalle. Kehotin sinua antamaan Feppylle muutaman napakamman pohjeavun ja ottamaan ohjia vielä hiukan paremmin tuntumalle. Tarkoitus oli pyrkiä siihen, että poni liikkuu reippaasti, mutta lennokkaasti eteenpäin. Vähän ajan päästä Feppy pidensikin askeltaan mukavasti ja näytit saavan sen hyvin kuulolle. Ponista näki että se halusi jo kuollakseen tositoimiin, joten käskin teitä tulemaan hillityssä laukassa ristikolle. Ylitys meni oikein mallikaasti, jonka jälkeen käänsit Feppyn kahdelle pystylle. Poni kiihdytti aavistuksen liikaa pystyesteiden välissä, joten kehotin sinua pitämään jalan paremmin lähellä Feppyn kylkiä. Ratsastit uudestaan pystyille ja toinen yritys sujuikin jo paremmin.

Pyysin teidät hetkeksi käyntiin pitkälle ohjalle. Tein ristikosta 80 cm okserin ja korotin pystyesteet metriin. Ori hyppäsi hyvinkin sulavasti okserin, vaikka lähestyminen menikin ensimmäisellä kerralla mönkään. Pystyillä Feppy kiihdytti jälleen vauhtia. Meno ei näyttänyt enää niin hallitulta kuin alkutunnista, joten kehotin sinua keskittymään puolipidätteisiin ja pitämään ponin yhä tarkemmin pohkeiden välissä. Muutaman laukkaympyrän jälkeen laukkaan palasi taas hyvälaatuinen tahti ja Feppy hyppäsi kevyesti pystyjen yli.

Seuraavaksi käskin teidän siirtyä hetkeksi kevyeen raviin korottaakseni pystyesteitä 120 senttimertiin. Komensin katsomossa istuskelevia tallityttöjä avukseni siirtääksemme yhteisvoimin okserin pois. Asetimme pystyt pituushalkaisijalle. Feppy puhkui vielä intoa, vaikka se näyttikin jo melko hikiseltä. Hyppäsitte sujuvasti myös korkeammat pystyt. Feppy pudotti kerran, mutta tajusi virheensä ja varoi jalkojaan seuraavalla kerralla. Lähestymiset onnistuivat melko hyvin, mutta käskin sinun silti hieman korjata kevyttä istuntaasi ponnistuksessa. Jouduin myös pariin kertaan muistuttamaan riittävästä myötäämisestä esteen päällä, sillä se selkeästi huononsi Feppyn hyppysuoritusta. Lopulta Feppy hyppäsi molemmat pystyt oikein hyvin ja kehotin teitä siirtymään loppuraveihin.

päiväkirjamerkintä (Abigail) 12.12.2011 Kolmen K:n keikka

Kisailua, kunniaa, ja kujeilua. Täytyy sanoa, että kulunut kisakausi on sujunut suorastaan mahtavasti Euphoria-herran kanssa, enkä voi kiistää, että olemme sijoittuneet mainiosti! Tammikuussa alkavat seuraavat hyppimiset; mahtaakohan meillä olla mahdollisuutta muita levänneitä ratsukoita vastaan? Minulla ei ole malttia odottaa sitä tietoa, mutta samaa en voi sanoa Feppystä. Se ori tykkää tosiaan katsella tammojensa perään ja lorvia Englannin talvisäässä ohut fleeceloimi yllään. Ehkä lumi virkistäisi sitä, jos hieman ripottelisi?

Toisaalta lorviminen on vain edistänyt Feppyn rentoutta treeneissä, ja se on kulkenut paljon normaalia rauhallisemmin olematta kuitenkaan tahmea. Pientä pilkettä silmäkulmastaan ori ei ole kadottanut, ja viimeisimpien viikkojen ajan olemme saaneet äidin kanssa hakea poikaa kissoineen koirineen milloin mistäkin: kauralaarilta, tammatarhan reunuksilta, keskeltä kenttää valmennusta ihmettelemästä... Aikamoinen lukkoseppä tuo meidän Euphoria! Onneksi löystyneet lukot on nyt vaihdettu, ja toivon mukaan myös Feppy pysyy vastedes karsinassaan.

valmennus (Adrianne) 03.12.2011 100-120 cm esteratsastus

Ihanan kirjava ratsuponiori asteli maneesiin ratsastajansa kanssa. Kaksikko näytti todella pirteältä ja valmiilta työntekoon. Kun ratsastaja oli turvallisesti ponin selässä, oli työnteon vuoro. Pistin kaksikon aloittelemaan itsenäisillä alkuverkoilla (temponmuutokset, siirtymiset, pysähdykset). Ponin kanssa kun selvästi kannatti treenata etenkin pidätteitä ja rauhoittumista ennen hyppäämistä, sellainen kuumakalle kun tuntui olevan. Aloittelimme pienillä esteillä (arviolta 40cm pystyesteitä), jotka kaksikko suorittivat hienosti. Panin ekalla hypyllä merkille ratsastajan lähes virheettömän istunnan. Pian kokeiltiin rataa joka sekin sujui aika kivasti. Pidätteiden kanssa oli pientä jahkaamista, mutta ori ei päässyt missään vaiheessa kuumumaan niin, että olisi lähtenyt käsistä. Ponin kanssa selvästikin kannattaa uhrata tovi jos toinenkin ennen kuin rupeaa hyppäämään.

valmennus (Ireth) 01.12.2011 100-120 cm esteratsastus

Teimme tänään rataharjoituksen, joka sisälsi kuusi estettä (korkeutta vaihtelevasti 100-120cm). Rata alkoi lävistäjällä olevalla pystyllä, joka tultiin vasemmassa laukassa, jatkettiin oikeaan kierrokseen ja hypättiin pitkällä sivulla oleva kahden esteen sarja, jonka väliin tulisi kaksi askelta. Sieltä jatketaan toiselle pitkälle sivulle, jolla on suhteutettu linja, esteiden väliin tulisi saada viisi askelta. Viimeinen este on lävistäjällä sijaitseva okseri. Tehtävä on helppo, mutta tarkoitus onkin saada rutiinia ja vähän rauhallisuutta radalle.

Alkuun Feppy olikin todella energinen ja olisi mennyt vain omaa vauhtiaan kuuntelematta sinua lainkaan. Esteiden välissä vauhti aina lisääntyi ja hypyt olivat hätäisiä, mikä synnytti pudotuksia aina välillä. Rehellinen hyppääjä ori kyllä on, sillä välillä tiet olivat niin tiukkoja, että hieman arempi hevonen olisi kieltäytynyt hyppäämästä. Olet rohkea ratsastaja, mutta kaipaat lisää rauhallisuutta apuihin, mikä on kuuman hevosen kanssa ensiarvoisen tärkeää. Tee esteiden välissä paljon rauhallisia puolipidätteitä, vältä isoa liikettä hevosen selässä. Esteistuntasi on erinomainen ja ratsusi hyppää hyvin, mutta yhteistyönne ei ole vielä aivan täydellistä.

Kiinnitä kotonakin enemmän huomiota käden ja pohkeen rauhallisuuteen, niin hyppääminen Feppynkin kaltaisen kuumakallen kanssa helpottuu paljon. Tästä ratsukosta tullaan vielä varmasti kuulemaan!

valmennus (katti) 12.09.2011 120 cm esteratsastus

Tällä kertaa valmensin jo tutuksi tulleita Abigailia ja Feppyä esteillä. Ratsukon verryytellessä itsenäisesti parin pystyn kanssa rakentelin kentälle pientä rataa. Ensimmäinen este oli okseri, sen jälkeen sarja, kolmantena trippeli, neljäntenä pysty, viidentenä toinen sarja, kuudentena lankkueste, seitsemäntenä muuri ja lopuksi vielä okseri. Kutsuin Abigailin luokseni, ja käskin opetella radan ulkoa.

Parin minuutin jälkeen Abigail uskoi muistavansa radan, joten annoin luvan aloittaa. Ensimmäinen este sujui suht hyvin, vaikka aluksi Feppyn vauhti tuntuikin hieman liian reippaalta. Ratsukon lähestyessä sarjaa käskin pidättää hevosta kunnolla, että esteistä mentäisiin yli, eikä läpi. Pidätteet menivät läpi ja Feppyn vauhti muuttui hieman rauhallisemmaksi. Käskin pidentämään laukkaa trippelille. Feppy liisi esteen yli gasellin lailla ja puomit pysyivät paikoillaan. Myös loppurata sujui melko hyvin, vaikka sarjalla ratsu tipautti yhden puomin.

Radan jälkeen Abigail ja Feppy hyppäsivät vielä pari kertaa trippelin ja jälkimmäisen sarjan molemmista suunnista. Esteharjoitusten jälkeen käskin hoitamaan loppuverryyttelyt itsenäisesti. Siivosin radan pois ja kiitin ratsukkoa valmennustunnista.

valmennus (katti) 11.09.2011 Helppo B/A kouluratsastus

Feppy ja Abigail ravasivat uralla reipasta tahtia. Feppy kuunteli tarkasti jokaista ratsastajan antamaa apua, oli se sitten pohkeella annettu, tai pelkkä istunnan muuttaminen. Ratsukko teki ohjeideni mukaan ravissa paljon taivutuksia, siirtymisiä ja temmonmuutoksia. Feppy taipui hyvin, mutta vaikutti lisäyksissä tahmealta. Käskin pitämään huolen vain siitä, että hevosen tempo muuttuisi reilusti lävistäjällä - tässä tehtävässä ei ollut niin tärkeää, menikö hevonen peräänannossa vai ei. Parin kunnollisen lisäyksen jälkeen ehdotin pientä lepotaukoa ennen laukkatyöskentelyä.

Hetken kuluttua ratsukko aloitti laukkaharjoittelun. Feppy laukkasi reippaasti uralla, mutta oli vähän väliä tiputtamassa laukan raviksi. Käskin laukkaamaan reipasta laukkaa uralla niin kauan, että hevosta ei tarvitsisi muistuttaa kahden askeleen välein tehtävän jatkumisesta. Parin kierroksen jälkeen laukka näytti hyvältä, joten pyysin Abigailin ja Feppyn ympyrälle laukkaamaan. Ympyrällä Abigail asetteli ratsuaan vuoron perään sisään ja ulos. Ensin Feppy olisi tahtonut karata ympyrältä, mutta lopulta se ymmärsi että siellä piti pysyä, vaikka asetus olikin ulospäin.

Kun laukkaa oli otettu ympyrällä molempiin suuntiin, harjoittelimme vielä avo- ja sulkutaivutuksia. Tehtävät olivat Feppyn mieleen, ja se suoritti ne virheettömästi. Ratsukko teki taivutuksia vielä hetken aikaa, jonka jälkeen oli aika siirtyä loppuverryyttelyyn. Abigail löysäsi hieman ohjaa ja he ravasivat uralla pari kierrosta. Sen jälkeen siirryttiin käyntiin pitkin ohjin ja kiitin molempia valmennuksesta.

päiväkirjamerkintä (Abigail) 23.11.2010 Lentävä mieli, liitävät kaviot

Luoja sentään. Tänään tapasin yhden kauneimmista ratsuponiherroista ikinä, ja se ori oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut bongatessani myynti-ilmoituksen Horseworld -lehden sivuja plärätessä. Se oli kuvitelmiani parempi. Saksaan matkaus sujui moitteetta, eikä ihme, sillä pieniä matkan epämukavuuksia en ehtinyt ajatella kuvitellessani, miltä näyttäisi Saksan kylmässä talvikelissä, liinan päässä seisovan, kangistuneen taidemonumentin oloinen Algin F Euphoria.

Kun pääsin Euphorian silloisen kotitalliin asti, tapasin arkisen näköisen, pörröisen, tiikerinkirjavan ratsuponiorin, joka heitti ilmaan viileäksi huuruksi muuttuvia lämpimiä henkäyksiä. Olin täysin myyty orin kormuluisesta talviulkomuodosta huolimatta - tai tässä tapauksessa, Euphoria oli myyty. Jäntevät, kuivat jalat, lyhyt selkä, ponimaisen velmu ilme - mahtavaa! Saksalainen miesmyyjä ohjasi minut maneesille, jonne Euphoria steppaili hänen perässään, välillä yrittäen ryöstää raviin.

Maneesissa sain nähdä, kuinka mies nousi ratsaille ja kuinka poniherra liikkui taidokkaan lennokkaassa lisätyssä ravissa ja laukassa peräänantoon antautuneena; se hyppäsi metrin esteen ja taipui kulmissa kuin unelma. Lopulta oli oma vuoroni nousta ratsaille kokeillakseni, oliko Euphoria minunkin allani sitä, mitä äsken olin nähnyt. Totta kai poni oli. Se muotoutui alleni ja kietoutui minuun kuin olisimme yhtä, kun kaartelimme pitkin uraa liitävässä ravissa. Pysähdykset ja liikkeelle lähdöt suoriutuivat kuin peruskaura ponilta, vaikka esteelle se lähti tykinkuulasta, hypäten siististi ilmavaran kanssa. Täydellinen.

Kuukauden kuluttua poni kurkistikin jo omasta oritallistamme iloisin nappisilmin ja hörähti ruuan saapuessa. Kun löytää jotain niin mahtavaa, että sille voisi antaa vaikka koko elämänsä, kannattaa siitä pitää myös kiinni!